”Älä syötä pajunköyttä”

Pajunkissa ja tupasvilla

Pajun historia rohdoskäytössä

Pajua on käytetty kipujen lievitykseen ja kuumeen alentamiseen tuhansia vuosia useissa eri kulttuureissa. Lisäksi sitä on käytetty tyrehdyttämään verenvuotoja, edistämään virtsaneritystä, sekä parantamaan ihoa ja syyliä. Pajua on käytetty keitteinä, puuroina ja sellaisenaan. Kuorta on pureskeltu hammas- ja päänsärkyyn.

Elias Lönnrotin sanoin: ”Kuorta käytetään vilutautia vasten. Otetaan 2- tai 3-vuotisista haaroista, ja annetaan 1, 2 teelusikallista kuivattuna ja pienennettynä, joka 3. tahi 4. tiima väliaikoina, sittekun ulostus-ainetta edeltäkäsin on tarpeeksi nautittu.” Pajua onkin käytetty myös ripulin hoitoon.

Pajun käyttö ei sovellu diabeetikoille, astmaatikoille, eikä salisylaatti-allergisille.

Lajitietoa

Suomessa kasvaa yli 20 luonnonvaraista pajulajia. Siitä voidaan hyödyntää silmut, lehdet, kuori, oksat, versot, sekä puuaines. Pajua hyödynnetään erityisesti käsityö- ja koristemateriaaleina. Se on yksi tärkeimmistä mehiläiskasveistamme, vaikka pajukot usein raivostuttavatkin niin metsänomistajia kuin pihapiirissäkin. Paju on nopeasti leviävä pioneerilaji, joka kasvaa lähes kaikilla avoimilla paikoilla, missä se vaan saa riittävästi aurinkoa.

Pajun kasvunopeutta hyödynnetään jätevesien ja maaperän puhdistamisessa. Pajut sitovat itseensä maaperään joutuneita haitta-aineita, kuten raskasmetalleja.

Pajun tai sen osien keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa, eli sen kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Teen myöhemmin postauksen, jossa neuvon, kuinka maanomistajan saa selville.

Pajunoksia odottamassa kuorintaa

Pajun oksien käyttö pääsiäisperinteessä

Pajunkissaiset oksat liittyvät Suomessa suuresti nimenomaan kevääseen ja virpomisperinteeseen. Monet pääsiäiseen liittyvät perinteet ovat pohjimmiltaan pakanallisia. Esimerkiksi virpomisen tarkoitus on alunperin olla karkottaa pahoja henkiä.

Kristillisessä perinteessä virpominen on vertauskuva Raamatun kertomukseen, jossa Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin, ja kansa heitti hänen eteensä palmunlehviä. Paju on pohjoisen versio palmunlehvistä, ja lisäksi ainoa kasvi, joka itää juuri pääsiäisen aikaan lähes koko Suomessa.

Kun joku syöttää pajunköyttä

Suurin osa varmaan tietääkin pajunköyden syöttämisen tarkoittavan huijaamista, valehtelua ja perättömien puhumista. Sanonnan etymologia taas askarruttaa monia.

Aiemmin Suomessakin valmistettiin köyttä useista erilaisista kuiduista: hampusta, pellavasta, koivusta ja jopa pajusta. Paju oli näistä materiaaleista huonoimmasta päästä, se ei kestänyt, ja kuivuttuaan katkesi helposti. Sen vuoksi sanonta tuntuukin viittaavan nimenomaan lähempää tarkastelua kestämättömien juttujen puhumiseen.

Silmujen ja lehtien käyttö nykypäivänä

Pajun silmuja voi kerätä heti niiden puhjettua. Silmuja voi käyttää villivihanneksena esimerkiksi salaateissa ja kasvisruuissa. Pajun lehtiä voidaan käyttää esimerkiksi yrttiteen ainesosana, mehuissa ja pirtelöissä ja kuivarouheena esimerkiksi puuron, myslin tai jogurtin seassa.

Samaa yrttiä ei yleensä kannata nauttia päivittäin kahta viikkoa enempää kerrallaan, koska pidemmällä käytöllä yrttien vaikutukset tehostuvat, ja voivat johtaa pidemmällä käytöllä terveysongelmiin (esimerkiksi pajun kohdalla ummetukseen).

Paju on erityisesti mieleen lehmille ja lampaille. Eläinten rehuksi päätyvät pajut kerätään keskikesällä, kun niiden valkuaispitoisuus on suurimmillaan ja kuitupitoisuus vähimmillään. Ne sidotaan kerpuiksi ja kuivataan. Kerppujen avulla on helppo monipuolistaa eläinten ruokintaa talviaikana.

Pajulajeista Raita on erityisesti eläinten mieleen. Eläimet syövät tuoreista pajuista myös kuorta, mutta kuivatuista yleensä vain lehdet ja versojen päät. Paju maistuu yleensä myös poroille, kaneille ja vuohille.

Pajun kuorta keittymässä

Pajun kuoren käyttö

Pajun kuorta voidaan käyttää puretteena kasvivärjäyksessä. Oksia käytetään usein punonnassa. Pajulaji ja pajun ikä vaikuttavat paitsi pajunkuoren väriin, myös pajun ytimen väriin sitten, kun kuorittu paju on kuivunut.

Punontamateriaalina parhaita pajuja ovat ohuet, haarattomat oksat ja versot, ”piiskapajut”. Punontaan oksat kerätään syksyllä tai aikaisin keväällä. Keväisin pajun kuori irtoaa paremmin. Kuorelliset pajut kannattaa kuivata tiukkaan sidotuissa nipuissa pituusjärjestykseen lajiteltuna, viileässä ja kuivassa paikassa. Nopea kuivaaminen johtaa helposti katkeavaan materiaaliin.

Kuorittu pajumateriaali niputetaan vasta kuivaamisen jälkeen. Kuorittujen pajujen väriin vaikuttaa se, kuivataanko ne aurinkoisessa vai varjoisessa paikassa. Auringossa kuivattaessa paju muuttuu keltaiseksi, varjossa sen väri jää vaaleaksi.

Niin kuorittu kuin kuorimatonkin paju tulee notkistaa ennen punonnan aloittamista. Tämä tapahtuu liottamalla pajut huoneenlämpöisessä vedessä: kuorimaton paju tarvitsee notkistuakseen jopa viikon, kuorittu notkistuu yleensä yhden yön yli liottamalla.

Pajua voidaan punoa myös tuoreena. Tällöin oksat tulee kerätä n. 3-4 vuorokautta ennen työstämisen aloittamista. Yleensä tuoreena työstettävistä pajuista tehdään koriste-esineitä ulkotiloihin, koska sisätiloissa esine kuivuu ja vääntyy pois muodostaan.

Myös kuorittaessa irronnut kuori voidaan hyödyntää punontatöissä. Kuorta voidaan hyödyntää myös esimerkiksi nahan parkitsemisessa, rohdoskäytössä ja lannoitteena.

Sairastunut ihminen tai eläin ei ole kenenkään parantajantaitojen koekenttä. Yrtit eivät koskaan korvaa lääkärin antamaa hoitoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: